Tätä ei tule kukaan koskaan lukemaan. En tiedä, kenelle kirjoittaisin, ehkä itselleni vaan. 
Omat ajatukseni ovat sen verran kaoottisia, että tuskin saan koskaan mitään järkevää kirjoitusta tänne aikaiseksi, mutta koska toisaalta oloni on niin helvetin vaikea ja ristiriitainen 24/7, pakko tätä on johonkin päästä purkamaan. 
Tämän päivän fiilikset ovat:

-Huono äiti

-Huono vaimo

-Huono ihminen
 

Miksi kukaan ei voi kertoa oikeaa vastausta siihen, miten tulisi toimia elämässä oikein?
Teen mitä hyvänsä, niin joku sanoo, et lapses siitä kuitenkin kärsii. Oot huono äiti. 
Mun lapsella olis varmaan paljon parempi ilman mua. 

Lääkitys tekee musta ihan sekopään. Mies ei enää jaksa mua. Se haluaa pois, mä haluan pois.
Lapsiarki tuhoaa meidät. Mua ei ole luotu äidiksi, EN OSAA!

Mulla menee hermot ihan koko ajan kaikkeen. Tää lääitys saa mut ihan raivohulluksi.
Mun tarvis päästä osastolle rauhottumaan, mut ei mua sinne oteta. Joka kerta ne lähettää U-käännöksellä mut takasin kotiin ja lisää lääkettä vaan naamaan...

Tässä tämän päivän avautuminen, nyt on sen verran hektistä ja todellisuus heitttää päässä sen verran lujaa, jotta voisin keskittyä enempää tähän tälläerää.

Koitan jaksaa kirjoittaa taas, ehkä tää tekee mulle ihan hyvää...